Posted by Henri at 23:28 | permalinkki | Comments (0)

Rakkautta ja Anarkiaa 2006

R&A on tältä vuodelta ohi, ja vaikka loppua kohden turnauskestävyys olikoetuksella, niin kohtuullisen tyytyväinen täytyy tänäkin vuonna nähtyihin 20 elokuvaan olla. Totaalisia floppeja ei mahtunut ohjelmaan yhtäkään, mutta toisaalta ei kyllä niitä elämää suurempia elokuviakaan.

Vähän nimittäin kärvistää, kun ajattelen, että esimerkiksi vuonna 1999 tuli nähtyä peräkkäin The Sweet Hereafter ja Straight Story puhumattakaan siitä, että samaan festariin mahtuivat vielä Gods and Monsters sekä Happiness. Vuosituhannen vaihteesta voisi luetella helposti parikin vuotta, jolloin yhden käden sormet eivät riittäneet festarilla nähtyjen täyden viiden tähden elokuvien laskemiseen. Tänä vuonna niitä osui kohdalle yksi, ja sekin oli 10 minuuttinen lyhäri.

Sen pidemmittä esipuheitta, tässä lyhyet arviot festareilla näkemiini elokuviin.

The Host: Korealaiskauhu yhdisteli niin montaa tyylilajia, että hajosi omiin pasmoihinsa. Kauniilla efekteillä höystettyä turhanpäiväistä höttöä ilman punaista lankaa. Pari todella vakuuttavaa kohtausta, mutta vakuutti minut entistä enemmän siitä, että Ringun jälkeinen aasialaiskauhu ei ole minun juttuni.

Gay Sex in the 70s: Elokuvan alussa yksi haastateltavista toteaa, että tuskin koskaan, antiikin Rooman jälkeen on ollut toista aikakautta ja paikkaa, joka olisi ollut yhtä dekadentti kuin New Yorkin homoyhteisö 1970-luvulla. Loppujen haastatteluiden perusteella hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Elokuva keskittyy enimmäkseen hyviin muistoihin ja jättää 80-luvin alussa iskeneena aids-epidemian vähemmälle. Ratkaisu toimii, ja enimmäkseen tämä vanhojen miesten nuoruusmuistelo on todellinen feel-good-leffa.

Chai Lai - Dangerous Flowers: Parhaimmillaan Thaimaan Charlie's Angels on todella riemastuttavaa purkkaviihdettä, mutta harmiksi näitä huippukohtia on vain muutama. Elokuva on liian pitkä, eikä toimi kokonaisuutena. Selkeästi festarin heikoin lenkki minun valikoimassani.

Art School Confidenatal: Elokuvan alku on nerokasta ja silkkaa viiden tähden kamaa, mutta sitten juoni tulee tielle. Amerikkalaisen taide- ja taideopiskelijapiirien satiirisena ruodintana tämä olisi toiminut, mutta nyt se jää hieman torsoksi. Ei missään tapauksessa kehno tai edes keskinkertainen elokuva, mutta Zwigoffin edellisten leffojen perusteella olisi ollut lupa odottaa enemmänkin.

20 Centimetros: Espanjalainen transseksuaali-musikaali oli selkeästi festarin paremmasta päästä. Juoni ei ollut ihmeellinen, mutta näyttelijät olivat hyviä ja musikaalinumerot uusine tulkintoineen hittibiiseistä riemastuttavia.

Free Jimmy: Norjalaisanimaatio sirkusnorsua jahtaavista joukoista (mm. lapin mafia, punaniskametsästäjät, hönöt eläinaktivistit ja huumehörhöt) nojasi liikaa henkilöhahmoihin ja liian vähän käsikirjoitukseen. Ihan kiva, muttei sen enempää.

The Glamorous Life of Sachiko Hanai: Tämä kolahti. Japanilaista pehmopornoscifiä on selvästi nähtävä enemmän. George Bushin kloonattu sormi, filosofian professori, joka kiihottuu pelkästä Chomskyn nimen mainitsemisesta ja paljon muuta. Kipeää kalkkunaa.

A Scanner Darkly: Virkeämmässä mielentilassa tämä olisi luultavasti todella kova kokemus. Nyt se valitettavasti tuntui aivan liian raskaalta, joten jätän reiluuden nimissä arvioni seuraavan katsomiskertaan. Siitä, minkä väsymyskeltäni tajusin, pidin kovasti.

The Wayward Cloud: Kuka olisi uskonut, että aasialaisen hidas ja hiljainen elokuva, jossa päähenkilö puhuu ensimmäisen kerran, kun elokuvaa on kulunut 35 minuuttia (joo, katsoin kelloa) olisi mielestäni festareiden top-3:ssa? En minä.

qElokuvia ja Valokuvia: syysku2006 Archesu o Celeb Tgp Nude rElokuvia ja Valokuvia: syysku2006 Archese w Topless Celebrities Topless